27/05/2026
Meidän pitää psykoterapeuttiopinnoissa laatia itsellemme ”hissipuhe”, jossa kerromme itsestämme, osaamisestamme ja kognitiivisesta psykoterapiasuuntauksesta. Aloin pohtimaan sitä, miksi valitsin juuri kognitiivisen psykoterapian koulutuksen.
Kognitiivista psykoterapiaa on tutkittu todella paljon ja sen tehoa on pystytty osoittamaan myös vaikeiden psykiatristen häiriöiden hoidossa. Se on osoitettu tehokkaaksi hoitomuodoksi esim. masennuksen, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön, sosiaalisten tilanteiden pelon ja PTSD:n hoidossa.
Kognitiivisen psykoterapian ydinajatuksena on se, että ajatukset, tunteet, kehon tuntemukset ja toiminta/käyttäytyminen ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Haasteita aiheuttaa se, miten tulkitsemme erilaisia tapahtumia. Terapiassa tutkitaan ja opetellaan tunnistamaan näitä automaattisia ajatuksia ja uskomuksia, jotka eri tilanteissa heräävät salamannopeasti. Terapeutti auttaa muuttamaan haitallisia ajatusmalleja joustavampaan suuntaan ja opettelemaan uudenlaisia toimintatapoja.
Terapiassa asiakas ja terapeutti tutkivat yhdessä asiakkaan ongelmallista kokemusta. Asiakas ja terapeutti työskentelevät yhdessä määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Terapeutti auttaa kysellen ja keskustellen asiakasta tekemään oivalluksia tavastaan ajatella ja kokea. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija, terapeutti ohjaa ja tukee itsetuntemuksen lisääntymisessä ja uusien, toimivampien toimintatapojen löytämisessä.
Terapiatyöskentelyyn voidaan liittää välitehtäviä ja altistusharjoituksia. Terapia voi olla lyhytkestoisempaa (esim. n. 10-20 tapaamista) tai pitkäkestoista, useamman vuoden kestävää. Jotta työskentely on tehokasta ja vaikuttavaa, tulisi tapaamisia olla alkuun viikoittain.
Pidän suuntauksen käytännönläheisyydestä, keskittymisestä nykyhetkeen, terapeutin aktiivisesta roolista asiakkaan rinnalla sekä myötätuntoisesta, tutkivasta/havainnoivasta ja hyväksyvän tietoisen läsnäolon näkökulmasta.
